VilleKomsi.net

Maahanmuutto- ja maailmanpolitiikkaa. Tein tämänkin koosteen, koska nettihesarin ilmastonmuutos-ketjuissa viitattiin täällä käyttämiini sanoihin. Jos ne joka tapauksessa kiertävät ikuisesti nettiavaruudessa, tulkoon myös asiayhteys jollain tavoin kerrotuksi. Omat neljä viestiäni olen kirjoittanut samassa mielentilassa kuin nytkin näitä läpikäydessäni, melkein päivälleen vuotta myöhemmin. Ajatustenvaihtopaikkana Oden blogi on asiallisuudessaan kilometrin verran nettihesaria ylempänä. Jos painoin sitä alaspäin, ikävä juttu.

http://www.soininvaara.fi/2008/11/15/halla-aho-ja-vihreita-aanestaneiden-raiskaaminen/
(Ketjussa kaikkiaan yli 200 viestiä.)

[*] Ville Komsi kirjoitti 17.11.2008 kello 2:07

Koko tässä ajatustenvaihdossa — tässäkin — on yksi virhe tai puute, vaikka Tapio Laakso äsken puoliksi sen paikkasi. Kovin helposti ja kevyesti kuvitellaan, että Suomi voi niin halutessaan eristäytyä muusta maailmasta, nyt ja aina. Heitetään kurjat tyypit täältä pois, ja sitten voidaan hengittää rauhallisesti.

Ei voida.

Impivaarassa on jo telkkari. Edes mielenrauhaa emme pysty täydesti nauttimaan, jos maailma palaa. Jos bangladeshiläiset lähtevät pakenemaan tulvivia jokia tai nousevaa merta, ei edes viisi miljoonaa anttirokkaa pysäytä niitä Kannaksella, vaikka olisi konekivääreitä. Jos muslimimaailma muuten sisäisesti räjähtää, eivät meidän maamiinamme riitä estämään sen tuntumista täällä. Emmekä kestä katsella ruumiiden huuhtoutumista rantaan Suomenlahdella.

Emme edes pysty estämään omien lastemme avioitumista "niiden" kanssa. Niinpä maailma sekoittuu, ei toki täysin, mutta kaiken aikaa jonkin verran … ja juuri niin on todennäköisesti hyvä sekä elävän kulttuurin että biologisen genetiikan kannalta.

Kun mennään muutama sukupolvi eteenpäin, emme pysty tietämään, millä puolella mitäkin rajaa meidän omat jälkeläisemme ovat. Pikemminkin voimme arvata, että meillä melkein kaikilla on biologisia jälkeläisiä sekä tässä että tuossa asemassa, sekä tässä että tuossa kulttuurissa.

Niinpä sukupolvien mittakaavassa John Rawlsin moraaliohje toteutuu: joudumme tänään tekemään valintoja tietämättä varmasti, missä asemassa "me itse" tulemme noiden valintojen takia joskus olemaan.

Paskiaisten ajaminen pois täältä merkitsee välittömästi, että nämä paskiaiset ovat jossakin muualla. Jos toivomme, että kaikkialla maailmassa elettäisiin reilusti ja väkivallattomasti — niin että meilläkin ja lapsillamme olisi turvallinen olo — kuonan karkottaminen täältä ei sitä edistä.

Eikä edistäisi hulttioiden hirttäminenkään — sanon tämän, ennen kuin kukaan ehtii ehdottaa. Pahuutta ja tyhmyyttä ei voida poistaa maailmasta kirurgisesti. Aina joku jäisi muistamaan omaistaan tai kaveriaan ja hautomaan kostoa.

Sitä vastoin muukalaisten, varsinkin turvaa tarvitsevien, ottaminen vastaan ja kohteleminen ihmisiksi on jokseenkin parasta mitä voimme maailmalle tehdä. Ne, jotka tuntevat tulevansa täällä edes kohtuullisesti kuunnelluiksi ja kunnioitetuiksi, ovat yleensä myös halukkaita kuuntelemaan, katselemaan, oppimaan ja kunnioittamaan — ja päinvastoin. Sanoin "kohtuullisesti" ja olisin voinut sanoa "asiallisesti". Rajatonta sietämistä tai paapomista en suinkaan ehdota.

Nämä muukalaiset pitävät erittäin todennäköisesti yhteyttä sinne kauas jääneisiin sukulaisiinsa ja ystäviinsä. He kertovat, mitä he täällä kokevat ja miten he kokemaansa suhtautuvat. Monet myös palaavat joskus takaisin sinne mistä ovat tulleet. Jos heitä on täällä kohdeltu tasaveroisina ihmisinä, he saattavat välittää viesteissään tai viedä mukanaan paljon sellaista — tietoja, taitoja, ymmärrystä, suvaitsevuutta — mitä me hyvin mielellämme lähettäisimme kehitysapuna konttikaupalla jos vain osaisimme.

Mehän ilmeisesti kaikki ainakin hiljaisesti oletamme, että alkusuomalaiset keskimäärin ovat joiltakin tavoiltaan tai asenteiltaan fiksumpia kuin eräiden muiden kulttuurien edustajat. Jos näin on, edes tilastollisesti, edes joissakin asioissa, olisi toki mainiota pudottaa siellä jossakin laskuvarjolla kansalle pieninä paketteina näitä hyviä tapojamme ja asenteitamme — eikö vain? Mutta sitä emme pysty tekemään. Sitä vastoin pystymme "hyödyntämään" noiden kulttuureiden tänne tulleita edustajia ikään kuin tuollaisina laskuvarjopaketteina. Pystymme, ellemme potki päähän. Siis jos käyttäydymme siten kuin itse toivomme muiden käyttäytyvän.

Varsinaiset pointit ovat mielestäni tässä:

(1) Me olemme vastuussa koko maailmasta. Jollemme muusta syystä niin siksi, että pahoina päivinä maailman todellisuus ei kuitenkaan tunnusta Suomen rajoja.

(2) Me emme voi korjata toisten ajattelua — ja sen kautta käyttäytymistä — millään muulla tavalla kuin korjaamalla omaa ajatteluamme ja käyttäytymistämme. Tämä pätee sekä yksilöiden että kansojen välillä. Toki toisten käyttäytymistä voidaan kahlita pakkokeinoin, mutta se ei tuota pysyvää muutosta, johon voisi luottaa.

"Hyvän muutoskierteen" tueksi ei välttämättä tarvita paljon. Kunhan jonkin verran katsomme peiliin emmekä kamalasti tupeksi. Se on suotavaa omaksikin hyväksemme elämässä yleensä.

Anteeksi jos kuulostaa ylevältä.

Luen Tapio Laakson, Rasmus Manneströmin ja Ville Komsin pitkiä viestejä. Luen ne varmuudeksi vielä toiseen kertaan. Miten välillä tuntuu, että elää ihan toisten lainalaisuuksien maailmassa. Minusta noissa viesteissä ei ole rationaalisuuden häivääkään. Ne ovat kuin poleemista runoutta. - - -

Minua naurattaa ja itkettää tämä. Luin ällistyksen vallassa Tapio Laakson ja Ville Komsin kirjoitukset ja odotin, että niiden jälkeen Osmo Soininvaaraa hävettäisi olla samassa puolueessa näiden tyyppien kanssa. - - -

Komsi demonisoi eristymistä. Kaikki yhteistyö on aina perustunut tietynasteiseen eristymiseen. - - -
Eristymisen pitää tietysti olla vain osittaista, kuten solun seinämä on huokoinen.
Viisautta ei ole täydellinen eristyminen tai täydellinen avoimuus, vaan sopivan eristymisen asteen valitseminen.

" Me emme voi korjata toisten ajattelua — ja sen kautta käyttäytymistä — millään muulla tavalla kuin korjaamalla omaa ajatteluamme ja käyttäytymistämme." (Ville Komsi)

Siis toisten ajattelun virheetkin ovat MEIDÄN vikamme? Sovellapa tuota tähän keskusteluun: sinä voit korjata Suomen Sisun jäsenten ajattelua, ja sen kautta susilaisten [sisulaisten?] käyttäytymistä vain korjaamalla omaa ajatteluasi ja käyttäytymistäsi. Toimiiko?

Ajattelin kommentoida ketjua, mutta tuon Komsin kontribuutio kyllä laittoi jauhot suuhun. En todellakaan tiedä mitä minun pitäisi sanoa.

" (1) Me olemme vastuussa koko maailmasta. Jollemme muusta syystä niin siksi, että pahoina päivinä maailman todellisuus ei kuitenkaan tunnusta Suomen rajoja.

(2) Me emme voi korjata toisten ajattelua — ja sen kautta käyttäytymistä — millään muulla tavalla kuin korjaamalla omaa ajatteluamme ja käyttäytymistämme. "

[*] Ville Komsi kirjoitti 17.11.2008 kello 17:49

(1) Uskokaa pois vain, että pieni urhea Suomi kyllä pärjää sivustakatsojana, vaikka maailma kylpisi veressä ja tulessa. Rajavartiostohan sen hoitaa.

(2) Uskokaa pois, että voitte vaikuttaa minun tai mamun tai helvetinkuusessa asuvan ählämin ajatteluun työntämällä sorkkaraudan päähämme ja vääntämällä.

(3) Uskokaa lisäksi, että voitte saada meidät käyttäytymään kiltisti — siten kuin te toivotte — ilman että vaikutatte ajatteluumme. Uskokaa, että voitte hoitaa homman napalmilla, neutronipommeilla. rynkkäreillä tai käsiaseilla riippumatta siitä, mitä mielessämme liikkuu.

Onnea matkaan, lapsikullat. Yrittäkää selviytyä.

Ikävä velvollisuuteni on kertoa, että jos syttyy sota teikäläisten ja esimerkiksi minun tuntemieni mamujen välillä — joista useimmat ovat kelpo ihmisiä — me olemme siinä sodassa eri puolilla.

Yritän olla oksentamatta, kun ruumiinne likoavat puroissa ja mätänevät metsiin. Täytyyhän minun, kun tekin olette niin urheita ja topakoita, eikö vain? Tuhannen vuoden kuluttua kukaan ei muista mitään.

Osmo hei, jos vielä luet tätä keskusteluketjua niin eikö kuitenkin kannattaisi siivota nämä kaikkein loistavimmat Vihreiden Ajattelijoiden älynväläykset pois näkyviltä kun "meidän muidenkin" juttuja julkaiset vähän miten sattuu? Tuo ei nimittäin millään mittapuulla ollut enää kovin tervettä tekstiä.

Näkisin kyllä niin, että peruskysymyksessään Ville on oikeassa (jos kohta retoriikan keskustelevuutta voisi parantaa).

Haluaisinkin kysyä teiltä, että jos politiikan tavoitteena ei ole tehdä koko maailmasta parempi paikka, niin mikä se sitten on?

Taivaspaikka? Vaiko kenties ihan puhtaasti oma etu? Muita sisäisesti ehjiä vaihtoehtoja en oikein näe.

Taivaspaikkaan tai messiaan toiseen tulemiseen pyrkivät ovat juuri niitä fundamentalisteja joiden (ihan aiheellisesta) pelosta täälläkin on keskusteltu.

Toisaalta jos politiikassa pyritään vain omaan etuun, päädytään epäluottamukseen ja lehmänkauppoihin ja lopulta tilanteeseen joka ei edes ole juuri kenenkään etu.

Jos ja kun ollaan yhtä mieltä tavoitteesta, parantaa koko maailmaa, voidaan keskustella siitä onko miljoonan pakolaisen ottaminen suomeen heti järkevä keino tähän. Mitä luultavimminkin ei ole, vaan pitää pikemminkin katsoa miksi ihmiset hakevat turvapaikkaa ja voisiko sille tehdä jotain.

Ihanteiden ja tavoitteiden sanominen ääneen voi kuulostaa hippihötöltä, ja on selvää että se ei ratkaise mitään ongelmia, vaan tarvitaan myös konkreettista puhetta käytännön ongelmista ja siitä mitä niille voi tehdä (tähän julkiseen keskusteluun pakottamisesta ihan aidosti kiitän Halla-ahoa).

Kuitenkin Komsin tuoma pohjimmainen kysymys on syytä pitää esillä. Ei "maahanmuuttomyönteisyys" ole mikään itsetarkoitus, vaan osa rationaalista politiikkaa jonka tavoitteet on syytä kirjoittaa auki.

ps. Jos joku miettii politiikan tarkoituksena "kansallista etua", niin se joko palautuu omaksi eduksi tai ajautuu älylliseen umpikujaan. En siksi kirjoittanut sitä neljänneksi vaihtoehdoksi, koska se ei sitä ole.

- - - En jaksanut lukea puoliakaan mitä tänne oli kirjoitettu. Soininvaaran kommentit luin, samoin Komsin kommentit luin. En tullut niistä hullua hurskaammaksi. Pikkunilkkimäistä viisastelua. - - -

Otso Kivekäs harhautuu jo kysymyksen asettelussa. Ei ole olemassa yksiselitteistä yläkäsitettä "politiikka". Eikä ole olemassa yksiselitteisiä "joko tai" -vastauksia.

Epäilen, että ei Otso Kivekkään sen enempää kuin Ville Komsinkaan oman elämän tarkoitus ole "tehdä maailmasta parempi". Vaan mm. heidän tulojensa käyttöön liittyy pääsääntöisesti oma mukavuus, oma kokeminen, omat hankinnat, eikä niitä tuloja lahjoteta kymmenissä prosenteissa Unicefille. Toki he kuitenkin jossakin määrin välittävät myös paremmasta maailmasta, ja pyrkivät osallistumaan tämän edestä toimimiseen. Mutta vain osaltaan. Paremmasta maailmasta välittäminen myös heijastelee oman merkityksen kokemista, identiteettiä ja viiteryhmäisyyttä.

Kollektiivinen päätöksenteko heijastaa tätä yksilötasoa. Vaihtoehdot eivät ole joko/tai, vaan ne ovat mittasuhteita. - - -

az: muutamia konkreettisempia huomioita siis näin illan ratoksi. Se, että tavoitteena on tehdä maailmasta parempi, ei tarkoita että toiminnan pitäisi olla "maailmanparantamista", mikä yleisimmin viittaa ehkä punaviinipäissään visiointiin (hauska harrastus toki).

Kolmannen maailman tilannetta parantavat käsittääkseni parhaiten projektit jotka lisäävät edistävät koulutustasoa tai talouden toimintaa. - - -

Siirtolaisten kotoutumista auttaa varmasti merkittävästi, jos he kokevat itsensä hyväksytyiksi ja tervetulleiksi. Aina voi puhua asenneilmastosta, mutta se on melko epämääräinen käsite. Konkreettisesti tässä ehkä auttaisi kielikurssien riittävä järjestäminen, työvoimaviranomaisten kouluttaminen ja se jo mainittu järkevä työperäisen maahanmuuton politiikka, joka kannustaisi ihmisiä tulemaan maahan juurikin töihin ja toisaalta jo maahan tulleita niitä töitä tekemään. Työhönoton syrjintäkin on varmasti ongelma, mutta triviaaleja keinoja en siihen keksi.

Hyväksytyksi tuleminen kun on kaksisuuntainen prosessi. Kyse ei voi olla (pelkästään) siitä, että suomalaisten pitäisi vaan opetella hyväksymään, vaan maahan tulijoiden pitää myös toimia tavalla jonka suomalaiset voivat hyväksyä.

Olen nyt Otso Kivekkään selventävän viestin jälkeen hyvin pitkälle samoilla linjoilla hänen kanssaan koskien sitä, kuinka voimme pyrkiä paikan päällä ja kv. taloudellisilla ja poliittisilla toimillamme edistämään "parempaa maailmaa", ja köyhempien maiden kehitystä.

Toki tässä mielessä haluamme kaikki parempaa maailmaa, en usko täällä kovinkaan monen olevan tästä eriävää mieltä.

Tuo "mistä määrärahat?" oli T. Laakson ja V. Komsin ja yleisemmin tämän maahanmuuttokeskustelun pohjalta suunnattu koskemaan humanitaarista maahanmuuttoa, ja siihen käytössä olevia yhteiskunnallisia resursseja. Tämä asetelma palaa Otso Kivekkään alustamaan "itsekkyys vs. maailman parantaminen" problematiikkaan. - - -

[*] Ville Komsi kirjoitti 18.11.2008 kello 6:47

Kirjoitin eilen klo 2:07: " Jos muslimimaailma muuten sisäisesti räjähtää, eivät meidän maamiinamme riitä estämään sen tuntumista täällä. Emmekä kestä katsella ruumiiden huuhtoutumista rantaan Suomenlahdella. "

Onko joku tosissaan tästä eri mieltä?

Nimimerkki Lemmy kuitenkin vastasi tähän klo 11:53: " Eikö luonto hoida tänkin asian ekologisesti? "

Hauskaa, kepeää ja nokkelaa... Ei tuosta kukaan voi loukkaantua, eihän? Turhat muukalaiset mädäntyvät. Pari vuotta odotetaan niiden hajoamista ja rantojen puhdistumista. Sillä siisti. Mainio vitsi. Pannaan hymiö perään.

Rallallaa. Pakolaiset saavat hukkua merellä ylilastattujen veneiden kaatuessa tai tukehtua ilmatiiviisti suljettuihin kontteihin raja-asemien jonoissa. Se nyt on vain luonnon laki – heikkojen asiaankuuluvaa karsiutumista, jolle meidän kuuluu kohauttaa olkapäitämme. Se on asioiden oikea tila, johon meidän kuuluu järkevinä ihmisiä suhtautua tyynesti vailla tunnontuskia.

Anteeksi että oksennan.

II.

Voitte rauhassa nimittää kirjoituksiani "runoiluksi". En pahastu siitä. Yritän herättää ajatuksia, enkä jaksa olla joka hetki tyynen hillitty. Yritän sanoa jotain niille, jotka eivät vielä ole valinneet sitä yhtä ainoata näkökohtaa joka heille kelpaa.

Voisit, Ode, kopioida tänne blogiisi sen kirjoituksen, jonka Pekka Haavisto kirjoitti Kimmo Helistön vaalilehteen. Siitä käy ilmi, että monet jo Suomen kansalaisuuden saaneet somalit ovat palanneet Somalian pohjoisosaan, joka tunnetaan "Somalimaan" nimellä ja jossa olot nykyään ovat rauhallisemmat kuin etelämpänä. Nämä Suomesta palanneet ja täällä monenlaisia asioita oppineet ovat enimmäkseen hyvin merkittävissä asemissa uudelleenlöydetyssä kotimaassaan. Varmasti he osaltaan myötävaikuttavat – siinä määrin kuin voivat – uskonkiihkon ja klaanikiistojen repimän maansa yhdistymiseen rauhallisesti ja järkevästi. Varmasti he edistävät kauppasuhteitakin siinä määrin kuin mahdollista.

Vaikka olisimme ottaneet samalta seudulta vieraiksemme tai taakaksemme sata luikuria ja kolmesataa lusmua, silti näiden muutamien totisten ihmisten hyvä kohtelu on osaltaan tuonut meille kaikille paremman maailman vähän lähemmäksi.

Tämä ei ollut minulle uusi ajatus. Noin kymmenen vuotta sitten luin Ny Tidistä laajan selostuksen ruotsalaisesta taiteilijaryhmästä, joka oli matkustanut Pohjois-Irakin kurdialueelle. Alue oli siihen aikaan eristyksissä, sinne ei ollut helppo päästä, ja sen oloista tiedettiin melko vähän ulkopuolella. Tuo ruotsalainen ryhmä oli vaikuttunut näkemästään – varsinkin siitä, miten Ruotsista takaisin palanneet olivat usein merkittävissä tehtävissä ja siinä yhteydessä välittivät ruotsalaisia elämänarvoja siltä osin kuin he näkivät niissä yleisinhimillistä viisautta ja oikeutta.

Eräs kurdinainen, joka oli muutaman vuoden pitänyt elintarvikeliikettä Södermalmilla, oli palannut takaisin Kurdistaniin ja saanut nimityksen (ainakin PUK-puolueen hallitseman alueen) opetusministeriksi. Hän kertoi tajunneensa tärkeimmäksi tehtäväkseen sen opettamisen opettajille, että oppilaita ei saa lyödä. Hän kertoi lähestyvänsä aihetta usein varovasti jonkinlaisen tarinateatterin kautta. Aluksi opettajakokelaat, entiset oppilaat, vain naureskelevat – torjuvat omia kokemuksiaan, kun eivät uskalla myöntää niitä itselleen. Kun eläytyvässä "näytelmäharjoituksessa" edetään pitemmälle, he alkavatkin huutaa ja ulista muistaessaan, miltä lyönnit ja nöyryytykset aikanaan heistä itsestään tuntuivat.

Jos tämä on jonkun mielestä yhdentekevää lepertelyä, minä puolestani pidän sellaista ihmistä järkyttävänä paksupäänä.

III.

Paranisiko pääkaupunkiseudun turvallisuus, jos Helsinki vain dumppaisi kiinni saamansa roistot Espooseen ja päinvastoin? Ei. Toimisiko tämä yhtään paremmin valtioiden välillä? En usko.

Minusta vaikuttaa todennäköiseltä, että jos ryöstäjät ja raiskaajat karkotetaan Suomesta, ryöstöjen ja raiskausten määrä maailmassa kaikenkaikkiaan lisääntyy eikä vähene. Toisaalta minusta vaikuttaa myös siltä, että useimpien tänne kirjoittaneiden mielestä tällä seikalla ei ole mitään väliä. Kunhan vain vielä jonkin aikaa saamme olla tuttujen kesken lintukodossamme.

Kun mamut käyttävät väkivaltaa toisiaan kohtaan, harvoin täällä kysytään, kuka teki väärin ja ketä olisi pitänyt puolustaa. Tuhahdetaan vain että menkööt muualle tappamaan toisiaan.

Yritän nyt kaiken varalta tavattoman kiltisti, viileästi ja asiallisesti kertoa (a) että emme pysty pitämään rajojamme niin suljettuina, ettei paha maailma sieltä pursuisi luoksemme – jos se aina pahemmaksi kehittyy – ja (b) että en omasta puolestani kykene lainkaan samastumaan niihin, jotka eivät ollenkaan samastu ihmiskuntaan kokonaisuutena.

En ole sellaisten ihmisten ystävä enkä liittolainen, jotka tietoisesti täysin kieltäytyvät koko maailmaan kohdistuvasta vastuusta. En välittäisi kuulua heidän kanssaan samaan yhdistykseen, puolueeseen, kansakuntaan tai edes eläinlajiin. Jos vihollisia on pakko nimetä, minulle juuri he ovat vihollisväestöä.

Tämä valintani on yhtä luonnollinen ja oikeutettu kuin Halla-ahon ja kaiken maailman sisukkojen.

- - - Minä en ole sinänsä noin arvopohjalta eri mieltä Komsin kanssa. Minusta kirjoitus vaan oli tähän keskusteluun sävyltään sellainen, että se kärjistää. Meidän ei tarvitse olla arvoista samaa mieltä, koska tämä on demokratia. Data ja tosiasiat ovat yhteisiä, arvot kunkin omia.

Halla-ahojen ja sensellaisten argumentteihin täytyy keskittyä faktojen pohjalta. Kriitikot vaativat konkretiaa ja selkeyttä ja käyttävät näiden puutetta aivan keskeisenä argumenttinaan pelkopropagandalleen.

Minua häiritsee suomalaisessa lehdistössä täsmälleen sama asia kuin Halla-ahoa: epärehellinen kaksoisajattelu ja puhetapa, jolla maahanmuuttajista tms. puhutaan ja kirjoitetaan. Nykypolitiikka ei ole niin retuperällä kuin nämä kirjoittajat väittävät, mutta heidän on helppo väittää ja saada ihmiset uskomaan väitteisiin, koska asiaa peitellään ja häpeillään.

Tyhmät ja väärät argumentit kumotaan tosiasioilla ja oikeilla argumenteilla, ei kilpalaulannalla.

"En ole sellaisten ihmisten ystävä enkä liittolainen, jotka tietoisesti täysin kieltäytyvät koko maailmaan kohdistuvasta vastuusta."

Voisitteko vielä tarkentaa millaisia asioita tämä koko maailmaan kohdistuva vastuu käytännössä tarkoittaa ja miten se ilmenee? Miten siitä kieltäytyminen ilmenee? Millaisia asioita en saa kannattaa jotten kieltäytyisi koko maailmaan kohdistuvasta vastuusta? Nyt ajatuksenne jää sen verran avoimeksi etten oikein saa siitä minkäänlaista otetta.

En kysy tätä piruillakseni, vaan haluaisin vielä vähän tarkemmin ymmärtää miten Te ajattelette asiaa. Itse häpeämättömänä lajisovinistina ajattelen asian niin, että vastuu maailmasta tarkoittaa ensisijaisesti ihmislajin pitkän tähtäimen selviytymisedellytysten turvaamista (selvyyden vuoksi, yksi tärkeimmistä selviytymisedellytyksistä on biosfäärin suojelu), toissijaisesti ihmisten hyvinvoinnin kehittämistä ja luonnon itseisarvon suojelua sikäli kun ne eivät ole ristiriidassa ensisijaisen tavoitteen kanssa.

Voisimmeko mielestänne olla tältä pohjalta liittolaisia, kun tarkennan vielä että puhun ihmislajista kokonaisuutena?

Mielestäni vastuuseen kuuluu aivan olennaisesti se, että otetaan pitkän tähtäimen näkökulma. Esimerkiksi kehitysmaatutkimuksen professori Juhani Koponen on sitä mieltä [1], että kehitysapu on luultavasti satojen vuosien prosessi. Mielestäni on nimenomaan vastuuta huolehtia siitä, että kykenemme jatkossakin osallistumaan tälläiseen prosessiin. Pelkään pahoin, että yksi tahaton seuraus eurooppalaistyylisen maahanmuuton reippaasta lisäämisestä olisi varsin nopea hyvinvointivaltion rippeiden alasajo ja stoppi mm. kehitysyhteistyölle. Sinänsä en ihmettelisi jos tämä olisi tarkoituksenakin, kun ottaa huomioon miten voimakkaasti maahanmuuttoa kannatetaan mm. EK:n piirissä.

"Minusta vaikuttaa todennäköiseltä, että jos ryöstäjät ja raiskaajat karkotetaan Suomesta, ryöstöjen ja raiskausten määrä maailmassa kaikenkaikkiaan lisääntyy eikä vähene. Toisaalta minusta vaikuttaa myös siltä, että useimpien tänne kirjoittaneiden mielestä tällä seikalla ei ole mitään väliä.(Ville Komsi)

Minusta vaikuttaa enemmän kuin todennäköiseltä, että raiskaajien ja rosvojen karkoitusten vastustaminen pelaa vain ja ainoastaan halla-aholaisen ajattelun pussiin ja auttaa leimaamaan kaikki ulkomaalaiset paskasakiksi. Huomattava osa ihmisistä on oikeasti sitä mieltä, että saunan takana olisi hyvää tilaa ihan kaikenmaalaisille kriminelleille. Suurten viranomaisponnistusten käyttäminen muutaman ihmisen karkottamiseen ei tietysti ole sekään ihan optimaalinen tapa käyttää rajallisia resursseja.

Pekka Haaviston kirjoitus koskien Somalimaahan Suomesta palanneita vaikuttaa kiinnostavalta. Täytyy pitää silmät auki, jos jostain löytyisi.

Titanicin upotessa pelastusvenepaikkoja ei riittänyt kaikille. Miehistö ja matkustajat joutuivat tekemään kaoottisissa oloissa jonkinlaista valintaa siitä kuka pelastuu ja kuka ei. Jos he olisivat koettaneet pelastaa kaikki, kaikki olisivat hukkuneet veneiden upotessa ylikuormituksen vuoksi.

Ville Komsin näkemys ei pidä kutiansa mustavalkoisuutensa ja jyrkän ystävä/vihollinen jaottelunsa vuoksi. Eikö olisi järkevämpää auttaa ja pelastaa sen verran minkä oikeasti pystyy eikä tuhoutua auttaessaan liikaa. Kaikkien pelastamisen ja kaikkien tuhoutumisen välille jää muitakin vaihtoehtoja.

Komsi kirjoittaa: "Yritän nyt kaiken varalta tavattoman kiltisti, viileästi ja asiallisesti kertoa (a) että emme pysty pitämään rajojamme niin suljettuina, ettei paha maailma sieltä pursuaisi – jos se aina pahemmaksi kehittyy – ja (b) että en omasta puolestani kykene lainkaan samastumaan niihin, jotka eivät ollenkaan samastu ihmiskuntaan kokonaisuutena.

Viittaan Titaniciin. Rajan läpi voi päästää maailman pahuutta säädellysti, siksihän se raja siellä ylipäätään on. Jos koko ihmiskuntaan samaistuminen tarkoittaa kaiken hyväksymistä ja tämän kyseenalaistaminen kaiken kieltämistä, niin en todellakaan ymmärrä miten tällainen jyrkkään jaotteluun perustuva näkemys voisi millään tavalla edistää ihmiskunnan hyvinvointia ja selviytymistä tulevista ongelmista.

Me emme ole Jeesuksia emmekä siksi voi taikoa leipää ja kalaa tyhjästä nälkäisille, me voimme auttaa ainostaan omien resurssiemme puitteissa ja koko keskustelu täällä Soininvaaran Blogissa perustuu tälle perustotuudelle. Miten auttaa parhaiten niillä resursseilla mitä meillä on. Tämä koskee niin liikennejärjestelyjä kuin maahanmuuttoa ja ilmastopolitiikkaakin.

Uskonpa vielä, että kukaan täällä ei ole milloinkaan kannattanut demokratian purkamista. Meillä jokaisella on oikeus mielipiteeseemme, ratkaisut ongelmiin löydetään keskustelun kautta, ei kieltäytymällä kaikesta yhteistyöstä ja jopa kuulumasta edes samaan lajiin. En haluaisi sanoa tätä, mutta juuri tuohon "vihollisen" dehumanisointiin maailman kansanmurhat ovat perustuneet. Sille tielle ei kannattaisi lähteä harkitsematta edes runollisessa kannanotossa.

Komsi jatkaa: "Tämä valintani on yhtä luonnollinen ja oikeutettu kuin Halla-ahon ja kaiken maailman sisukkojen."

H-a ei kannata rajojen sulkemista tai puhdasta itsekkyyttä. Tätä seikkaa saa näemmä toistaa täällä yhtenään. Hän esittää oman näkemyksensä siihen miten suojelemme itseämme, jotta meillä olisi varaa auttaa itseämme ja muita. Hänellä on oikeus näkemykseensä ilman, että häntä tarvitsee dehumanisoida epäihmiseksi. Luoja sentään.

[*] Ville Komsi kirjoitti 18.11.2008 kello 15:22

Anteeksi monet kirjoitusvirheet edellisessä, aamuöisessä vastauksessani.

Maailmalle ja itselleen vaarallisia ovat sellaiset äärimuslimit tai muut kiihkoilijat, joilla ei ole mitään kokemusta kansanvallasta ja siihen kuuluvasta keskustelusta eikä mitään myönteistä kokemusta meistä. Saatamme ehkä kuvitella, että pystymme sulkemaan "ne kaikki" jonnekin rajojemme taakse. Minä taas en usko siihen.

Olen täysin samaa mieltä kaikkien kanssa siitä, että suurissa humanitaarisissa hätätilanteissa suurin hyöty kustakin pennosesta saadaan sijoittamalla se taitavasti paikallisen itseavun tukemiseen. Mutta varsinaisissa pakolaisissa on myös niitä, joiden ei ole – ainakaan väliaikaisesti – turvallista olla lähelläkään lähtömaataan. Tietysti se voi johtua heidän omista rikollisista teoistaan, mutta se voi myös johtua siitä, että juuri nämä ihmiset ovat yrittäneet tehdä jotakin asioiden parantamiseksi, nostaneet päänsä massasta ylös ja siksi joutuneet rikollisten vallanpitäjien silmätikuiksi. Meidän vaikea tehtävämme on yrittää havaita tämä ero – ja vieläpä osoittaa se niin, että ratkaisuun voivat luottaa muutkin kuin ulkomaalais- anteeksi maahanmuuttoviraston vahtimestarit.

Ja joka tapauksessa täältä pidetään yhteyttä lähtömaihin, ja täältä myös palataan. Ne ihmiset – olkoot pakolaisia tai työperäisiä – jotka tuntevat tulleensa kohdelluiksi ihmisinä, välittävät "omilleen" sellaisia taitoja sekä ajattelu- ja käyttäytymistapoja, jotka tekevät koko maailman turvallisemmaksi ja joiden soisimme (ainakin minä soisin) leviävän laajalle.

Viittasin Pekka Haaviston kirjoitukseen, koska arvelin, että uskotte Haavistoa paremmin kuin minua. Mutta tämä perustuu myös omiin kokemuksiini. Haaviston kirjoitusta en ainakaan vielä jaksa ryhtyä kopioimaan, mutta käykää sauna Arlassa Kaarlenkadulla kysymässä, vieläkö Helistöllä on lehtiä jäljellä.

Olen liian vanha jaksaakseni nuoleskella ketään. Jos paskaa ja vihapuhetta heitetään umpimähkäisesti sellaisten ihmisten päälle, joita pidän parhaina ystävinäni, maksan sen samalla mitalla ihan näytteeksi. Jos joitakuita meressä kelluvat pakolaisten ruumiit eivät mitenkään värähdytä – hehheh vaan, nehän hajoavat ekologisesti – miksi minua liikuttaisi, kun madot syövät näiden hurraahärmäläisten silmiä? Kertokaa se.

Minua tässä humanitääriseen apuun liittyvässä keskustelussa häiritsee se implisiittisesti välittyvä kuva, että aivan kuin vain pakolaiset / liikkeelle lähtijät olisivat niitä, jotka apua tarvitsevat. Olen ymmärtänyt eri tilastoista (puhdas juomavesi käytössä yms), että maailmassa ainakin miljardilla (1 000 000 000) ihmisellä ovat erittäin heikosti, joten yksittäisten pakolaisten tarinoiden kautta näiden asioiden pohtiminen kuulostaa melko tunneperäiseltä.

Mitä taas tulee piittaamattomuuteen kuolevista pakolaisista Suomenlahdella tai Välimerellä, niin ikävä kyllä tästä tulee lähinnä mieleen "poissa silmistä, poissa mielestä" asenne. YK/UNICEF kertoo, että maailmassa kuolee noin 10 MILJOONAA lasta vuodessa ripuliin, malariaan, tuhkarokkoon jne. tauteihin, jotka olisi mahdollista nujertaa, jos meitä vain asia kiinnostaisi tarpeeksi ja jos emme olisi niin piittaamattomia kuin nyt.

Olen tietysti sitä mieltä, että kaikkia on pyrittävä auttamaan, mutta omien mahdollisuuksien rajoissa. Jos otamme Suomeen nopeasti 10 miljoonaa pakolaista, niin pian emme pysty auttamaan edes itseämme, mutta maailman kriisit jatkuvat siitä huolimatta, meidän itsemme ollessa yksi uusi kriisi muiden joukossa.

Ihanan suvaisevaista ja humaania ajattelua! Vihreät, kokoomusta ja muita näitä 0-miesten apupuolueita unohtamatta, varastavat rahasi ja käyttävät ne tällaisen politiikan ajamiseen :) Se vain vituttaa että teidän puolella on koko virkamieskunta, se kuuluisa väkivaltakoneisto meinaan. Tulisitte henkilökohtaisesti hakemaan omanne niin olis vähän reilumpaa, eiks jee?

Tuttavani eivät mitenkään käsitä miten ennen systemaattisesti Vasemmistoliittoa ja Vihreitä kannattanut voi yhtäkkiä vaihtaa ihan politiikan toiseen ääripäähän, mutta kun yhdeltä suunnalta tulee Halla-ahon hyvin artikuloituja ja älyllisesti rehellisiä argumentteja ja toiselta kuulee juuri tuollaista älyvapaata vouhkaamista, niin onko se mikään ihme?

Tsem[pp]iä Osmolle, Kasville ja niille parille muulle realistille, on varmasti rasittavaa jakaa puolue noiden kanssa. Sääli ettei teitä voi äänestää kun olette noin huonossa seurassa.

az: Voidaan varmaan kuitenkin olla yhtä mieltä siitä, että Halla-ahon sinänsä mauttomia purkauksia ei takuulla olisi ryhdytty rankomaan ja jo ennakolta tuomitsemaan, mikäli hänen muut mielipiteensä olisivat yleisesti hyväksytymmällä linjalla. Esimerkkinä tuo Soininvaaran purkaus jota ei tätä ennen juurikaan noteerattu. - - -

Haluaisin kuitenkin antaa poliitikoillekin (ja etenkin ei-poliitikoille; H-a ei tainnut kirjoittamisen aikaan olla vielä politiikassa mukana) oikeuden olla ihmisiä, tehdä virheitä, ja joskus myös purkaa suuttumustaan.

Minusta on kaikkien etu, että Internetin kautta on mahdollista saada edes joistakin poliitikoista tarkkaan laskelmoitua ja sliipattua julkisuuskuvaa (cf. SDP ja Kokoomus) realistisempi kuva. Itse ainakin äänestän mieluummin avoimesti ajattelustaan kertovaa ja omiin näkökantoihinsa uskovaa ihmistä kuin tyhjien fraasien ja poliittisen korrektiuden taakse piiloon juoksevaa poliittista broileria.