KAKSI NAAMAA PEILISSÄ?
Paavo Lipponen kertoi Turun Sanomien kolumnissaan perjantaina 7.3.08 tietävänsä, "kuka on vihreiden päävastustaja". Hän tarkoittaa ilmeisesti joko vaimoaan tai sosiaalidemokraatteja yleisesti.
Luultavasti tätä saadaan kuulla syksyn kunnallisvaaleihin asti. Jos niin käy, kannattaa miettiä, mitä tuollaisella tarkoitetaan. Kuka oikeastaan on kenen vastustaja? Tarkoittaako lähin kilpailija samaa kuin pahin vastustaja? Pelurit ajattelevat niin. Entä muut?
Minä en koe demareita pääperkeleiksi, enkä ole huomannut sellaista asennetta vihreissä muutenkaan paljon. Dempuissa on runsaasti hyvää ja vilpitöntä väkeä, joiden kanssa toivomme vielä vetävämme vankkureita hyvän matkaa kohti parempaa maailmaa.
Vaan Paavo Lipponen lausui näin:
"" Helsingissä vihreät torjuvat sosialidemokraattien aloitteen ilmaisesta julkisesta liikenteestä alle 16-vuotiaille sillä perusteella, että lapset hankkivat pian 16 täytettyään auton, joten ei kannata. Onko kuultu mitään enemmän mieltäkääntävää? ""
Ei, ei ole. Eikä tuotakaan ole kuultu kenenkään rehellisen ja asiaa ymmärtävän suusta.
Tapausten kulku on seuraava: Päivi Lipponen (sd.) esitti Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa toivomusponnen, jonka mukaan pitäisi pyrkiä kohti maksutonta joukkoliikennettä ja aloittaa tämä alle 16-vuotiaista lapsista. Ponsi hyväksyttiin selvällä enemmistöllä. Tosin toivomusponsia eivät valtuustojen jäsenet koskaan ennätä punnita huolellisesti. Joku heittää äkkiarvaamatta sellaisen hihastaan, ja muiden on hätäpäissään valittava ollako puolesta vai vastaan.
Maksuton joukkoliikenne ei ole huono ajatus. Vain kaikkein asenteellisin oikeisto vastustaa sitä periaatteessa. Käsillä olevien tutkimusten mukaan joko täysin maksuton tai ainakin matkustajille paljon nykyistä halvempi joukkoliikenne olisi yhteiskuntataloudellisesti (= julkisen talouden tulojen ja menojen kannalta) edullisinta, kun epäsuoratkin vaikutukset lasketaan yhteen. Mutta tämä vain sillä ehdolla, että se myös palvelukyvyllään kykenee päihittämään yksityisautoilun.
Mielipiteiden jakolinja sen suhteen, kannattaako loppujen lopuksi tavoitella täyttä maksuttomuutta vai nykyhintojen puolittamista – tai jotakin tältä väliltä – ei ole kiveen hakattu eikä kulje tarkasti puolueiden välillä. Se ei valitettavasti myöskään ole kovin ajankohtainen kysymys, sillä kukaan ei ole kertonut, miten saisimme äveriään ja itaran oikeiston, johon osa demareistakin kuuluu, suostumaan merkittävään verovarojen lisäkäyttöön joukkoliikenteen hyväksi tai tuntuvaan yksityisautoilun rajoittamiseen, vaikka tiedämme kummankin ratkaisun aikaa myöten edulliseksi.
Niinpä niukkuuden kourissa täytyy miettiä, miten juuri se raha parhaiten käytetään, joka on tänään saatavissa. Me nimittäin emme voi lakkauttaa joukkoliikennettä. Tärkeintä on taata, että bussi, ratikka tai muu sellainen ylipäänsä kulkee.
Niin kauan kuin yksityisautoilua ei juuri mitenkään hillitä ja niin kauan kuin sen paisumista pidetään luonnonlakina tai "edistyksenä", joka vaatii tekemään yltyviä uhrauksia – yhä lisää teitä, kaistoja, siltoja, tunneleita ja pysäköintitaloja – joukkoliikenteen on pakko yrittää ennen kaikkea kilpailla riittävällä palvelutasolla, jottei se surkastuisi käyttäjien puuttuessa. Tuskin köyhääkään suuresti ilahduttaa ilmainen bussi, joka ei kulje.
Lisäksi alennusten tai ilmaisuuden kohdentamisessa on erilaisia mahdollisuuksia. Tietyt täsmäalennukset voivat vaikuttaa enemmän kuin toiset. Lautakunnan esittelijän mukaan kilpailussa yksityisautoilua vastaan ei juurikaan hyödytä jakaa ilmaislippuja alaikäisille, jotka kuitenkaan eivät voi omin päin ajella autolla. Selvästi tehokkaampaa olisi käyttää sama raha nuoriso-alennuslippuun, joka olisi tarjolla muillekin kuin opiskelijoille muutaman vuoden ajan juuri silloin kun houkutus hankkia oma auto ja jämähtää loppuiäksi ratin taakse on suurimmillaan.
Tarkkaavainen lukija huomannee, ettei perustelu ollut: "kun ne kuitenkin hankkivat auton".
Utelias lukija voi myös kysyä: miksi kumpikaan Lipposista ei ole tarkistanut tietoaan? Vastaus saattaa olla: koska se olisi pilannut häijyn herjan.
Ehdotus nimenomaan lasten ilmaismatkoista pohjautunee siihen silloin tällöin kuulemaani väitteeseen, että opettaja mielellään veisi koululuokan tutustumaan johonkin kulttuurilaitokseen, mutta tämä ei onnistukaan, kun mistään ei löydy kaikille matkalippurahaa. Tämä ei käynyt ilmi ponnesta itsestään eikä joukkoliikennelautakunnan esityslistasta, mutta tällaista olen kuullut. Olen tasan tarkasti samaa mieltä siitä, että tuohon ongelmaan on löydettävä ratkaisu. Siihen on myös varmasti löydettävissä halvempi täsmäratkaisu kuin lastenlippujen yleinen poispyyhkäisy. Ratkaisua voidaan etsiä yhdessä opetus- tai sosiaaliviraston kanssa.
Ei todellakaan ole kivaa olla niuho. Miksi olen? Siksi, että joukkoliikenne kokonaisuutena on veitsenterällä. Juuri lasten kohdalla sitä paitsi olisi kaikkein todennäköisintä, että täysi maksuttomuus vähentäisi lähinnä kävelemistä ja pyöräilyä. Siihen, kulkeeko lapsi bussissa vai yksityisautokyydissä, lipun hinta tuskin vaikuttaa mitenkään.
Jakauma erilaisten konevoimakyytien välillä on liikenne- ja kaupunkipoliittinen kohtalonkysymys. Niinpä esittelijä toi nähdäksemme "vastaehdotuksen". Se oli sijoitettu lausunnon loppuun, siihen missä tärkein johtopäätös yleensä on. Tämä liikennelaitoksen ehdotus oli valtuuston hyväksymää toivomuspontta selvästi paremmin mietitty ja todellakin niin hyvä – vieläpä räväkkä ja kiinnostava – että sen hylkääminen olisi ollut suurempaa petturuutta yhteistä (?) asiaamme kohtaan kuin samasta rahasta kilpailevan toivomusponnen torjuminen. Näin sanoessani ajattelen maapallon ilmastoa, omaa elinympäristöämme ja sitä, voiko tulevaisuuden Helsingissä ylipäänsä päästä minnekään ilman autoa. Vähemmän suostun ajattelemaan kiireessä hyväksytyn toivomusponnen poliittista arvovaltaa tai siihen mahdollisesti liittyviä mielikuvapyyteitä.
Olin yllättynyt ja tyytyväinen, kun kokoomuslaiset saatiin tähän lausuntoon mukaan. Ei se ensin helpolta näyttänyt. Väsyivät kai. Jos jotakuta on talutettu niskasta, ei ainakaan minua.
Ikävältä tuntui, ettei lausunnon pääsisällöstä sitten kerrottu julkisuudessa mitään. Älkää minulta kysykö, miksi niin kävi.
Muutamista miljoonistahan tässä vain puhutaan, tällä kertaa. Mihin sitä nyt sitten vertaisi, tankkeihin vai hävittäjiin? Minä tyydyn luottamustehtäväni puitteissa vertaamaan saman summan vaihtoehtoisia käyttötapoja joukkoliikenteen ylläpitämisessä ja kehittämisessä.
Jos myöhemmin osoitetaan, että mahtava (juuri ja vain lastenlippujen poistamiseen käytettävissä ollut) rahasäkki odotti piilossa oven takana ja että me kaksi vihreätä lautakunnassa pelkkää ilkeyttämme tai kokoomuksen mieliksi tyrmäsimme todellisen, käsillä olleen mahdollisuuden edetä rivakasti kohti yhtä aikaa maksutonta ja hyvin toimivaa joukkoliikennettä, lupaan kieriä koko kesän tervassa ja höyhenissä.
Minun ymmärtääkseni yleinen etu vaatii sekä (a) yksityisautoilua edistävän rahankäytön rajua vähentämistä että (b) ruuhka- tai tiemaksujen pikaista käyttöönottoa. Psykologiselta purevuudeltaan mainio on mm. apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilän (sd.) esitys voimassa olevan joukkoliikennelipun vaatimisesta suurkaupunkialueen autoilijoiltakin. Ilmeisesti näillä – ja vain näillä – keinoilla voitaisiin lähivuosina säästää ja hankkia varoja sekä joukkoliikenteen palvelun parantamiseen että matkalippujen halventamiseen.
Hämmentävä lisätieto: Päivi Lipponen, joka hänkin nyt julkisesti pöyristelee vihreiden petturuutta, on itse ainakin toistaiseksi vastustanut ruuhkamaksuja kuten muutakin autoilijoiden kukkarolla käymistä. Outo yhtälö. Joku voisi sanoa kaksinaamaisuudeksi.
Mahtaisiko julmistunut Paavo Lipponen tietää, kenen joukoissa Päivi Lipponen aikoo tosipaikan tullen seistä?
Ville Komsi
joukkoliikennelautakunnan varajäsen, Helsinki, vihreä – toinen "syyllisistä"
PS: Erehdyksiä sattuu kaikille, mutta tämä näyttää vähän liian halvalta ja harkitulta ollakseen vain horjahtelua.
Tämän näköinen väärävalokampanja herättää minussa yhtäältä myötähäpeää ja toisaalta kiukkua niiden demareiden puolesta, jotka haluaisivat pysyä asiassa.
Takaisin alkuun