Elintarvikkeiden haaskaaminen on yäk sanoi isoäitini, ja uskon häntä yhä.
9,99-hinnat ovat loppuun naurettu vitsi ja muutenkin yäk.
Tyrkytys on yäk. Räikeys on yäk. Intoilevat kuulutukset ja pimpelipompelirallatus ovat yäk.
Pikkuisen pintaviallinen hedelmä on parhaimmillaan. Taatusti tasalaatuinen ja aina samannäköinen on tylsää.
Köyhät ja elämää nähneet ovat arvoasiakkaita. Nirppanokkaiset nousukkaat, joille soikea reikäleipä ei kelpaa, syökööt seteleitä.
Kuluttajia voi houkutella kiinnostumaan tavaroiden elinkaarista ja opettaa poispäin avuttomuudesta. Hyvä kuluttaja on jotain muuta kuin ääliö ihmemaassa.
Ikääntyvien tuotteiden kippaaminen roskiin, vaikka niillä olisi ottajia, on siivotonta. Kelpo tavaran hävittäminen, jotta rahassa kierivä narri ei pelkäisi tulleensa köyhien kauppaan, on vastenmielistä. Yli-ikäisten elintarvikkeiden tai muiden biotähteiden murskaaminen puristimessa pakkauksineen on jätehuoltorikos. (Lisätietoja luonnonsuojeluliitosta.)
Inhoan ahneenpöyhkeitä kuluttajiakin. Niitä joille elämä on ostamista.
... Niitä, jotka haluavat aina pöytäänsä raakoja kirkkaankeltaisia banaaneja isoista tertuista – tulivat syödyiksi tai eivät – koska ne näyttävät neitseellisiltä, virheettömiltä ja trendikkäiltä. Niitä, joille eilinen tähde on kammo ja häpeä. Niitä jotka haluavat näyttäytyä vain hyvintoimeentulevien tyylikkäiden ihmisten seurassa ja rakastavat hönkivänlipeviä kuulutuksia, koska eivät muuten keksi tarpeeksi ostettavaa.
... Niitä, joiden mielestä limusiinilla täytyy päästä pääovelle kun taas surkimukset voivat loikkia bussipysäkiltä kauempaakin pysäköintikentän poikki – vinosti, vailla edes selvää reittiä – loskassa ja räntäsateessa.
... Niitä, jotka eivät halua edes nähdä mitään ikääntyessään alehintaista tai kirpparihenkistä, koska he ovat priimaväkeä, eikä "sekunda" istu imagoon. (En puhu myöhemmin paljastuvasta kehnoudesta vaan vaikkapa
rehellisesti näytetystä naarmusta tai kolhusta tai viime vuoden mallista.) Niitä, jotka eivät voisi kuvitellakaan ostavansa halvalla sitä, mitä tänään sattuu olemaan jäljellä, ja tyytyvänsä tilaamaan jotain muuta huomiseksi.
... Niitä, joille hetken oikut ovat heidän elämänsä sisältö mutta samalla vaihteleviin olosuhteisiin mukautuminen sietämätöntä. Niitä, jotka rakastavat joulupukkia, tuota perhe-elämän ylintä pyhittäjää ja alinta kölipuuta.
Terveellistä ruokaa, kestävää tavaraa, reilu tuotanto = OK
Kiiltävän koreaa roskaa rehvastelijoille (näyttää hetken hyvältä, hajoaa huomenna) = yäk
Vastuullinen ja nautinnollinen elämä on kevyttä ja kiehtovaa kuin hyvä hengittäminen. Sitä voi opetella. Sitä voi opettaa.
Määrä voi muuttua laaduksi... tai siitä voi tulla pelkkää sontaa. Sietää miettiä, mitä haluamme.
Mielipiteeni perustuvat siihen mitä tunnen ja tiedän. Lisäksi vainunikin sanoo, että haaskaava kulutus on pian myös monen muun mielestä pian niin ällöä, että fiksu yrittäjä alkaa etsiä fiksuja kuluttajia eikä enää tuputa ainaista röyhtäilevää runsautta elämämme päämääräksi.
Hetkittäinen niukkuus on syvän mässäilyn ehto, ja solidaarisuus on puoli ruokaa.
Jaa minkä ehto? Ajattele mitä haluat. Minä ajattelen armollista nautintoa, elämäniloa, lepoa ja mielenrauhaa. Itsellesi sopivan kohtuuden
voit aika pitkälle määritellä itse, muttet miten pitkälle tahansa.
Parasta ennen vuotta 2050. Toiseksi parasta sen jälkeen.
Harrastaa liioittelua mutta vähemmän kuin luulette.
|
Takaisin alkuun