Kaupunki: mitä suojella?

Rakennetun ympäristön, kaupunkikuvan ja sen erilaisten kerrosten vaaliminen AAARGH

On monta syytä säilyttää ja pitää kunnossa vanhoja rakennuksia sekä vaalia maisemien ja katunäkymien eheyttä. Kouraantuntuvin on käyttöarvo: purkaminen on usein haaskausta. Se on sitä varsinkin silloin, kun talo on vankkaa tekoa ja on jo osoittanut kestävänsä aikaa.

Tuskin mikään silti kestää aikaa, ellei sitä pidetä kunnossa. Kun jotain on jo tuhottu tai päästetty rappiolle, sen palauttaminen tai korjaaminen saattaa olla mahdotonta jonkin itsessään mitättömän seikan takia. Lisäksi kunnossapidon laiminlyönti merkitsee myös siihen tarvittavan arvokkaan ammattitaidon katoamista.

Uusi voi olla huterampaa kuin vanha; monenlaista kokeillaan, mutta pitkän aikajänteen kokemus uusien rakenteiden, rakennusosien ja rakennusaineiden kestävyydestä puuttuu. (Julkisivulementtien saumoihin pääsee kosteutta ja teräkset ruostuvat heikoiksi...) Rakennusliikkeet, jotka osaavat vain tehdä uutta tai korvata vanhoja rakennusosia kokonaan uusilla, saattavat tehdä enemmän vahinkoa kuin korjaavat. (Kokonaisia ikkunoita vaihdetaan, vaikka yhden puulistan uusiminen riittäisi; uusi metsälannoituksen takia nopeasti kasvanut puu on harvasyistä ja heikkoa; uusi ikkuna on lyhytikäisempi kuin vanha oikein korjattuna olisi...)

Vielä tärkeämpää kuin kouraantuntuva käyttöarvo on elinympäristömme aikaulottuvuus. Ehkä kaikki eivät siitä välitä, mutta hyvin monet meistä välittävät. Tai meidän jälkeläisemme. Rakennukset (tai niiden jäänteetkin joskus, kuten kivijalat) ... rakenteet (kuten muurit, penkereet, sillat) ... ja vuosisataiset tielinjat ... kertovat kukin tarinaansa ja samalla sijoittavat meidän omassa mielessämme johonkin kehykseen ... ikään kuin perheeseen.

"Suojelu" on minusta usein liian ylävireinen sana ja myös liian ylävireinen asenne: koko maailmaa ei suinkaan pidä hyydyttää liikahtamattomaksi. Vanhaa voidaan myös muokata kunnioittavasti ja sisällyttää osana johonkin uuteen. Jäykkä jako "museoitavaan" ja "yhdentekevään" on älytön.

Järkevä käyttö ja kunnioittava kunnossapito ovat useimmiten parempia sanoja. Elämän tarpeet ja vaatimukset muuttuvat, ja ne on voitava ottaa kohtuullisesti huomioon. ... On tietenkin arvovalinta, mitä pidämme "elämän vaatimuksina". Hissi kerrostaloon, jonka asukkaat eivät enää jaksa kiivetä, on mielestäni tärkeämpi asia kuin autopaikka ikkunan alla. Mutta ei hissiäkään sovi ihan miten tahansa tehdä.

Järkevän käytön löytäminen kaikille suinkin säästettävissä oleville rakennuksille on äärimmäisen tärkeää, koska käyttämätön rakennus on aina tuhoutumisvaarassa (vesivahingot, tulipalot).

Sitä, että kiinteistön omistaja hyötyy kiistanalaisen arvorakennuksen tuhoamisesta, ei saisi ikinä enää tapahtua.

- - -

"Ehjä maisema" - olkoon kysymys maaseudusta tai kaupungista - tarkoittaa, että se, minkä yhdellä kertaa voimme nähdä ja kokea, "kuuluu yhteen" ... että se, mikä joskus on ollut tärkeätä (vaikkapa vanha tielinja) on yhä jollakin tavoin tajuttavissa ... että kaikki se uusi, mikä kuvaan piirretään, "suhtautuu" jollakin ystävällisellä tai ainakin jännittävällä tavalla siihen, mitä kuvassa jo on ... että vanhan ja uuden rinnakkaisuus tunnustetaan ... ja että uusi ottaa vanhan huomioon eikä kukkoile vanhan kustannuksella, ei mitätöi vanhaa eikä näytä siltä kuin vaatisi koko ajan vanhan väistymistä pois tieltä ...

- - -

... ja se taas tarkoittaa ... äh, menkää vaikka katsomaan Tallinnan keskustaa: siellä osataan nykyään tämä uuden ja vanhan jännittävä vuoropuhelu.