Minusta tämä on gangsterikapitalismia

Guuglasin omaa nimeäni (noloa myöntää) ja löysin Suomi24:n jostakin keskusteluketjusta jonkun sinne 21.8.2007 lähettämän uutisen:

"Ville Komsi syytti Lemminkäistä Enbusken ohjelmassa Yle 1:ssä rikoksesta [...] Lemminkäinen[-yhtymä] oli muodostanut tilanteen [...] halusi kiinteistönsä tulevan tuhotuksi polttamalla."

Virke on hiukan epäselvä, ja se on varmaan minun vikani – minuahan siinä toistettiin.

Joka tapauksessa niin tein. Ja teen taas. Sanoin pahemminkin.

Rakennusliike A.A.Palmberg kuuluu Lemminkäinen-yhtymään. Ostettuaan noin satavuotiaan entisen ns. Merikadettikoulun talon valtiolta vuonna 2000 rakennusliike ensi töikseen kiireesti repi talon sisällä säpäleiksi vain pari vuotta aikaisemmin tehdyn kunnostuksen tulokset: sähköjohdot, vesijohdot, ovet ja karmit, paikoin jopa lattialaudat...

Jo tämä hätäinen hävitysvimma kavaltaa, että A.A.Palmbergin johtajat tiesivät tehneensä riskisijoituksen ostaessaan tontin, jolla sijaitsi ilmeinen arvorakennus. Oli näet olemassa "riski", että kaupunki muuttaa asemakaavaa ja kieltää purkamisen. Tämä olisi pakottanut rakennusliikkeen pohtimaan suunnitelmiaan uudelleen.

Mitään suuren tappion vaaraa ei todellisuudessa kuitenkaan ollut – tuskin pienenkään – sillä sijoittamalla uudisrakennusneliöt hieman toisin ja säilyttämällä vanha ilmeikäs ja lujatekoinen talo kiinteistöstä kokonaisuutena olisi hyvin todennäköisesti saatu suurempi taloudellinen hyöty kuin lopulta saatiin. Kysymys ei pohjimmiltaan liene lainkaan ollut tämän yhden tontin arvosta rakennusliikkeelle vaan ns. periaatteesta. Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki oli tullut voimaan samana vuonna kuin tontti ostettiin. Siinä painotettiin ympäristöarvojen ja vanhojen rakennusten säilyttämistä selvästi vahvemmin kuin sitä edeltäneessä rakennuslaissa. Lait eivät kuitenkaan koskaan ole aivan tarkkoja, ja niiden sisältö muovautuu vasta tuomioistuinkäytännössä – tai jossakin muualla, jos kukaan ei halua viedä asioita oikeuteen asti. Nyt haluttiin heti saada aikaan oikeudellinen tai poliittinen ennakkotapaus, joka varmistaisi, ettei suurten rakennusliikkeiden varpaille vast'edeskään hypitä kaavoja muuttamalla.

Tähän asti kertomani oli joko typerää tai häijyä muttei vielä rikollista. Sitä vastoin ehdottomasti rikollista oli minun mielestäni se, että talon sisällä irti sijoiltaan revitty puutavara koottiin melkein kattoon ulottuviksi, ristiin rastiin paiskotuiksi röykkiöiksi talon kahteen suurimpaan huoneeseen. Aivan kuin uuneiksi ... tai juhannuskokkoa varten. Vuosiin tonttia ei vaivauduttu (valituksista huolimatta) aitaamaan tai valvomaan millään tavalla. Ja taloon sisään pääsi erittäin helposti juuri tällaisen sotkuiseksi tulipesäksi sisustetun huoneen kautta. Monet kävivät: lapset, nuoret, aikuiset... minä myös, tietenkin. Joka kerran, kun näin muita, varoitin ja vannotin, ettei tulta saa missään tapauksessa käsitellä: ei tupakkaa, ei kynttilöitä.

Ne huoneet oli siten ladattu, että kukaan talossa sisällä oleva ei todennäköisesti olisi voinut pelastua, jos roihu olisi syttynyt alemmassa näistä suurista huoneista – siitä jonka ikkunoista sisälle tultiin ja ulos mentiin. Helvetti olisi todennäköisesti ollut valmis vähemmässä kuin minuutissa. Kuumuus ja kaasut olisivat tappaneet, happi olisi loppunut. Jopa massiiviset tiilimuurit olisivat halkeilleet ja peltikatto olisi hyvinkin saattanut lentää kadulle.

En väitä, että A.A.Palmbergin tai Lemminkäinen-yhtymän johtajat olisivat nimenomaisesti halunneet tappaa ketään, mutta väitän, että he varmasti toivoivat talon palavan. Sillä tavalla Suomessa on tapana päästä eroon hankalista arvorakennuksista. Ja ilmeistä on, ettei näiden yritysjohtajien mielestä yhden tai useamman olutta ja tupakointia salaa harrastavan nuoren – saati jonkun aikuisen asunnottoman – varsin todennäköinen tapaturmainen kuolema siinä yhteydessä – ollut kyllin huolestuttava ajatus, jotta tällaista ei olisi valmisteltu.

Olen valmis vastaamaan oikeudessa näistä sanoistani.