Katsomus- ja talousoppia Suomen nuorisolle.
TRACTATUS POLITO-OECONOMICUS
% % % eli koron ja aikajänteen merkityksestä taloudellisille ratkaisuille ja ihmisen ymmärrykselle % % %
(1) Etäinen usva.
Käsitteellisesti katson
ett' on aivan oikein panna
painoa ajan menolle
vuotten vierinnälle
kertautuville kuluille
tuleville tuotoillekin.
Helppo on tätä hokea
vaan on vaikea sanoa
millä katsois' kertoimella
etäältä vastaan tulevaa.
Millä mielellä samota
kohti usvan umpimetsää
outoa ja kartatonta
kun jo kymmenvuotistaival
tuottaa tuskaa, turhauttaa?
Pitemmälle kunhan kuljet
polunpätkän löytäneenä
keinon kohta taas kadotat –
arvailet ja etsiskelet
valintojasi valitat.
(2) Hetken hulppeus.
Nyt mä jyrsin leivänkyrsää
asioita arvottelen
pureskelen punniskelen
omenoita ostereita
tallukoita kännyköitä.
Kanniskelen viinaksia
liehuttelen liinaksia
konevoimalla korskun.
Mik' on tarpeen ja kenelle?
(3) Kilvan kirous.
Näreet näin on näillä mailla
kuinka lienee naapurissa?
Kauhea kisa käsillä!
Ahkeruus aseena olkoon
taitavuus tueksi tulkoon
huiputus hyveestä käyköön
häikäily häpeään jääköön
kauppakilvan kiertehessä
hullunmyllyn jauhaessa.
Kaiken aina kasvaessa
pörssiarvon paisuessa
käyvän hinnan kiivetessä
hyvin pyyhkii, kiljahdellaan –
aivan ulvotaan ilosta.
Päivän vihdoin päättyessä
pelikortit paljastetaan
kansantulo katsastetaan
omistukset ounastellaan
valotetaan valtasuhteet
tositilanne tajutaan.
Voi tätä hirveää hätäämme –
viimeksi vierasko nauraa?
(4) Suunnan sumeus.
Suvea mä suunnittelen
kohtuullisin taustatiedoin.
Syksystä epäröin inttää
talvesta vähät välitän.
Kyselepä muiden mieltä.
Huomaat: alkaa arvaaminen
vaivaisella varmuudella –
urheileva uskottelu
huikeneva hurskastelu
jankutus, julkinen jupina.
(5) Omanpa elannon ylevyys.
Mik' on tärkeintä tänäpä
tulevuuden turvaksemme?
Maito, juusto, mallasohra
sanoo – tietty – maalaisjussi.
Sellunkeitto sitä parempi
kehuskelee kuitukokki.
Ytimiä ylistetään
hakettajaa hämmästellään
mikropiirit muistutetaan.
Rantakansan keskuudessa
puhumatta pullo kulkee.
Mistä nytten leipä lähtee
– mistä palkka parhaimmaksi
itsekullekin ylenee –
siitä saavat kaikki polvet
meitä muistella hyvällä!
Täten väittää yks' ja toinen
kukin itsensä eduksi.
(6) Tulevaksi tarjotusta.
Kenpä tietää, mistä mahtais'
jälkipolvi meitä kiittää
taikka moittia maristen
jos se tietäis' mill' ois' voinut
tarjotinta täydennellä –
mitä jättää taikka ottaa?
Valittavaa voispa jättää
jälkisuvun järjestellä
elämässään etsiskellä
ihan itse arvoitella!
Kuka tietää senkään kuinka
tarjottimella tavaran
valikoimaksi varatun
saisi parhaiten pysymään?
(7) Viittojemme vähyydestä.
Jospa siis jokunen polku
kulkeaksemme tulevaan
onkin alkuun viitoitettu
vasiten valittavaksi
suuntakilvellä somattu
väylät varmaan haarautuvat –
joskus arvattavasti
useammin arvaamatta.
(8) Vastuusta ja valinnoista.
Tiedätkö tuhannen vuotta
kuinka tänäiset tekosi
pitkin matkaa vaikuttavat?
Tuskin tiedät, kuomaseni
kuka kummoinen oletkin.
Silti sitovat sinua
jonkinmoiset velvoitukset
jälkipolvien edessä
perustella päätöksesi.
Riittääkö ett' runsaastikin
viisi vuotta rehvastellaan
taikka hieman kauemminkin
maksupuolta myöhästetään?
Mitä lausut, mieti tarkkaan
näitten näreitten tykönä
katajien katvehessa!
(9) Kummallinen korkolasku.
Päähäs' paina: pankin taito
arvella edullisuutta
päätellä päteväisyyttä
laskea lapasten lukua
nojaa korkohon korolle
prosenttien poikimiseen
sadannesten saavutuksiin.
Muistatko sen vanhan vitsin
jossa penni possuun pantu
sieltä kirjaan kiikutettu
vuosisatain vieriessä
kolikkoina kultaisina
tornin lailla tuottoisasti
kasvaa maasta kuuhun asti?
Uskot tuohon, taikka et
meidän kesken myöntänet
että monta arvausta
ehtoa ja oletusta
liittyy tässä tiukkaan tietoon –
että sateenkaaren päästä
aarrearkun etsiminen
voiskin vallan kannattavaa
olla samassa sadussa.
(10) Lähiranta, kaukoranta.
Totta on ja tunnettua:
varpaat varsin on lähellä
kenties käynnistä kipeät
isot, pienet tai huterat
omaa puuta, sallinette
lihaa, luuta, orvaskettä
sarveiskynttä, hermonpäätä
tosituttua tavaraa –
helpot laskea hetikin
mitata ja määritellä.
Utuisempi ulapan ääri
kareisempi kaukoranta.
Siellä metsä heiveröistä
jos on silmään luottamista
pieni on pisinkin honka.
Tiedätkö nyt varmuudella,
minne venhoa vedätät?
(11) Kutistava kiikarimme.
Muista vielä vanha vitsi –
kaava toimii toisinpäinkin!
Suunnaton sorea sampo
vuorimainen vilja-aarre
taikka taivaan tuhkatulva
paha varjon valtakunta
– jos on kaukana edessä –
vastaa pennin pyöritystä
tämän päivän katsannossa.
Niin on käypä kirjanpito
että kova korkokanta
kiikarissa kutistelee
vastaisuuden vaikeudet.
Ilot, surut, ihmetykset
vääntää varsinkin vähiksi.
(12) Tavallinen tahvontaju.
Talonpoika tuumiskelee
raapii päätä, arvaa säätä
tieteen käytäntö kovempi.
Helpostipa huomaa, että
kilpatieteen kiikarissa
oppineissa laskelmissa
näissäkin näpertelyissä
nenä on linssejä lähinnä
kaukoranta pelkkää pilaa.
Jouluun saakka porsas elää.
Saattaisiko yhtä kaikki
yksinkertainen eläjä
pitemmälle nähdä joskus –
nokittaa pahat pelurit?
Mitä tuohon vastannetkin
holtitta hevonen hirnuu.
(13) Viisastelun väkipakko.
Pakko on kaikkien pelata
yhtä päätä yksin säännöin.
Muutoin on ulkona uralta
tyhmäksikin tuomittuna.
Näin sen väittää vanha kansa –
varmemminkin nuoret nulkit.
(14) Markkinatkin mainioina.
Oi, on meidän myönnettävä:
kilpailu on kaikitenkin
ihmiskunnalle iloksi –
kun se pysyy kohtuudessa
avoimena, armoisena.
Lisää myönnän, älkää menkö!
Markkinoiss' on riuska renki
kun ei ryhdy keisariksi
aivan yksin ylpeäksi
itsekkääksi isännäksi –
kunhan eivät vallan alla
joudu pienet poljetuiksi
kanavatkin kaapatuiksi
tietotaidot teljetyiksi
avaimet anastetuiksi
suurten firmojen sovulla.
(15) Lähtökohdan lämmitystä.
Täten on siis tähkäpäätkin
närein lailla näillä mailla:
suotavaa on oikein antaa
painoa ajan menolle,
kertautuville kuluille
tuleville tuotoillekin
nykyhetken nähtäville
etäisyyden aavisteille.
(16) Olematon olevainen.
Määrittele mik' on "oikein"!
Kysyy järki: mit' on korko?
Tuohan taikoo taivaanrannan
jonne katse kauimmillaan
yleensä voi entää, yltää.
Taivaanrannan tuolla puolla
satumaailman menninkäiset
kääpiöt ja jättiläiset
saavat itse itsestänsä
huolta kantaa kaikkinensa.
Jotain vaikka arvaisimme
ei se kuulu huoleksemme.
Ylipitkä aikaväli
ei ole valttia puheessa
päätännässä päällimmäisnä.
"Realismin" rautasaksi
leikkaa löysät lässytykset
voivotukset, vuodatukset
mutta myös tuomion totuudet.
(17) Ratkieipas riskinotto.
Ei se pelaa, joka pelkää
huutaa meille Hurja-Heikki.
Ei näy tähtikartastoissa
ainuttakaan myytävänä
huomauttaa Tyhmä-Tyyne –
perusteetta noin nimetty.
(18) Arvailut ja aavistukset.
Vaikk' on meidän jälkeläiset
– ihmisnaamat arvatenkin –
tulevaisten tuntumassa
satukansan keskuudessa
heistä tuskin tietoisina
uniamme uneksimme.
Ripauksen viisautta
kohtuutta ja oikeutta
tarpeen myötä rohkeutta
voisin silti ottaa vastaan
jos on tarjolla todesti –
oivallusta nähdä kauas
sivuseikkojen lävitse
aavistella olevaista
vuositaseiden välitse.
(19) Ajatusten aivopohja.
Eikä liene komeaa konetta
helmitaulusta parempaa
tänään vielä tuumailtukaan
joka itse arvais' ottaa
sellaistakin laskeakseen
jot' ei ihminen osoita.
Näin jos on, niin paikoillensa
anna jäädä kurjan kallon
aivoinensa, poimuinensa
erehtyvin' aisteinensa.
Joskus voit siunata sitäkin!
(20) Samoajan saattosanat.
Unohduksen ullakolle
älä änge aivan oitis
mitä kuulet kerrottavan
vaikka otsaasi rypistät.
Takaraivon taipehissa
säilö muutama murunen
näkökohdista noloista
varoittavista ja pahoista
kuin myös kiusan kääntehistä
huomioista harmikkaista.
Turha silti tuijottaakaan
pelkojen peräkamariin
hätääntyä kaiken aikaa
aristaa askelta jokaista.
Viisaus valintojamme
ehkä ohjaa onneksemme
– jopa jälkipolvienkin –
kun ei anneta itaran
taskulaskimen tuhota
tervettä tajua tyystin.
Vaisto vahtikoon älyä
äly tunnetta tukekoon
uudestaan ja uudemmasti.
Päättely sitä parempi
mitä laajempi näkemä.
Tuon kun huoletta hyväksyt
luota sitten luojan kouraan
historian hoivaukseen
tieteen tiukkaan tuntemukseen
ajatteluun, oivallukseen
mihin mahdatkin paraiten.
Vastuutasi väistämättä
kanna kuormasta osasi
teiden risteyksessäkin
toimi tuntosi tavalla.
Muuten murheitta elele
hymyile ja rallattele
anna auringon yletä.
= = = = =