Katsomus- ja talousoppia Suomen nuorisolle.





TRACTATUS POLITO-OECONOMICUS

   % % %    eli koron ja aikajänteen merkityksestä taloudellisille ratkaisuille ja ihmisen ymmärrykselle    % % %



                   (1) Etäinen usva.

Käsitteellisesti katson     
ett' on aivan oikein panna     
painoa ajan menolle     
vuotten vierinnälle     
kertautuville kuluille     
tuleville tuotoillekin.     

Helppo on tätä hokea     
vaan on vaikea sanoa     
millä katsois' kertoimella     
etäältä vastaan tulevaa.     

Millä mielellä samota     
kohti usvan umpimetsää     
outoa ja kartatonta     
kun jo kymmenvuotistaival     
tuottaa tuskaa, turhauttaa?     

Pitemmälle kunhan kuljet     
polunpätkän löytäneenä     
keinon kohta taas kadotat –     
arvailet ja etsiskelet     
valintojasi valitat.     

                   (2) Hetken hulppeus.

Nyt mä jyrsin leivänkyrsää     
asioita arvottelen     
pureskelen punniskelen     
omenoita ostereita     
tallukoita kännyköitä.     

Kanniskelen viinaksia     
liehuttelen liinaksia     
konevoimalla korskun.     
Mik' on tarpeen ja kenelle?     

                   (3) Kilvan kirous.

Näreet näin on näillä mailla     
kuinka lienee naapurissa?     
Kauhea kisa käsillä!     

Ahkeruus aseena olkoon     
taitavuus tueksi tulkoon     
huiputus hyveestä käyköön     
häikäily häpeään jääköön     
kauppakilvan kiertehessä     
hullunmyllyn jauhaessa.     

Kaiken aina kasvaessa     
pörssiarvon paisuessa     
käyvän hinnan kiivetessä     
hyvin pyyhkii, kiljahdellaan –     
aivan ulvotaan ilosta.     

Päivän vihdoin päättyessä     
pelikortit paljastetaan     
kansantulo katsastetaan     
omistukset ounastellaan     
valotetaan valtasuhteet     
tositilanne tajutaan.     

Voi tätä hirveää hätäämme –     
viimeksi vierasko nauraa?     

                   (4) Suunnan sumeus.

Suvea mä suunnittelen     
kohtuullisin taustatiedoin.     
Syksystä epäröin inttää     
talvesta vähät välitän.     

Kyselepä muiden mieltä.     
Huomaat: alkaa arvaaminen     
vaivaisella varmuudella –     
urheileva uskottelu     
huikeneva hurskastelu     
jankutus, julkinen jupina.     

                   (5) Omanpa elannon ylevyys.

Mik' on tärkeintä tänäpä     
tulevuuden turvaksemme?     

Maito, juusto, mallasohra     
sanoo – tietty – maalaisjussi.     
Sellunkeitto sitä parempi     
kehuskelee kuitukokki.     

Ytimiä ylistetään     
hakettajaa hämmästellään     
mikropiirit muistutetaan.     
Rantakansan keskuudessa     
puhumatta pullo kulkee.     

Mistä nytten leipä lähtee     
– mistä palkka parhaimmaksi     
itsekullekin ylenee –     
siitä saavat kaikki polvet     
meitä muistella hyvällä!     
Täten väittää yks' ja toinen     
kukin itsensä eduksi.     

                   (6) Tulevaksi tarjotusta.

Kenpä tietää, mistä mahtais'     
jälkipolvi meitä kiittää     
taikka moittia maristen     
jos se tietäis' mill' ois' voinut     
tarjotinta täydennellä –     
mitä jättää taikka ottaa?     

Valittavaa voispa jättää     
jälkisuvun järjestellä     
elämässään etsiskellä     
ihan itse arvoitella!     

Kuka tietää senkään kuinka     
tarjottimella tavaran     
valikoimaksi varatun     
saisi parhaiten pysymään?     

                   (7) Viittojemme vähyydestä.

Jospa siis jokunen polku     
kulkeaksemme tulevaan     
onkin alkuun viitoitettu     
vasiten valittavaksi     
suuntakilvellä somattu     
väylät varmaan haarautuvat –     
joskus arvattavasti     
useammin arvaamatta.     

                   (8) Vastuusta ja valinnoista.

Tiedätkö tuhannen vuotta     
kuinka tänäiset tekosi     
pitkin matkaa vaikuttavat?     
Tuskin tiedät, kuomaseni     
kuka kummoinen oletkin.     
Silti sitovat sinua     
jonkinmoiset velvoitukset     
jälkipolvien edessä     
perustella päätöksesi.     

Riittääkö ett' runsaastikin     
viisi vuotta rehvastellaan     
taikka hieman kauemminkin     
maksupuolta myöhästetään?     
Mitä lausut, mieti tarkkaan     
näitten näreitten tykönä     
katajien katvehessa!     

                   (9) Kummallinen korkolasku.

Päähäs' paina: pankin taito     
arvella edullisuutta     
päätellä päteväisyyttä     
laskea lapasten lukua     
nojaa korkohon korolle     
prosenttien poikimiseen     
sadannesten saavutuksiin.     

Muistatko sen vanhan vitsin     
jossa penni possuun pantu     
sieltä kirjaan kiikutettu     
vuosisatain vieriessä     
kolikkoina kultaisina     
tornin lailla tuottoisasti     
kasvaa maasta kuuhun asti?     

Uskot tuohon, taikka et     
meidän kesken myöntänet     
että monta arvausta     
ehtoa ja oletusta     
liittyy tässä tiukkaan tietoon –     
että sateenkaaren päästä     
aarrearkun etsiminen     
voiskin vallan kannattavaa     
olla samassa sadussa.     

                   (10) Lähiranta, kaukoranta.

Totta on ja tunnettua:     
varpaat varsin on lähellä     
kenties käynnistä kipeät     
isot, pienet tai huterat     
omaa puuta, sallinette     
lihaa, luuta, orvaskettä     
sarveiskynttä, hermonpäätä     
tosituttua tavaraa –     
helpot laskea hetikin     
mitata ja määritellä.     

Utuisempi ulapan ääri     
kareisempi kaukoranta.     
Siellä metsä heiveröistä     
jos on silmään luottamista     
pieni on pisinkin honka.     

Tiedätkö nyt varmuudella,     
minne venhoa vedätät?     

                   (11) Kutistava kiikarimme.

Muista vielä vanha vitsi –     
kaava toimii toisinpäinkin!     
Suunnaton sorea sampo     
vuorimainen vilja-aarre     
taikka taivaan tuhkatulva     
paha varjon valtakunta     
– jos on kaukana edessä –     
vastaa pennin pyöritystä     
tämän päivän katsannossa.     

Niin on käypä kirjanpito     
että kova korkokanta     
kiikarissa kutistelee     
vastaisuuden vaikeudet.     
Ilot, surut, ihmetykset     
vääntää varsinkin vähiksi.     

                   (12) Tavallinen tahvontaju.

Talonpoika tuumiskelee     
raapii päätä, arvaa säätä     
tieteen käytäntö kovempi.     

Helpostipa huomaa, että     
kilpatieteen kiikarissa     
oppineissa laskelmissa     
näissäkin näpertelyissä     
nenä on linssejä lähinnä     
kaukoranta pelkkää pilaa.     
Jouluun saakka porsas elää.     

Saattaisiko yhtä kaikki     
yksinkertainen eläjä     
pitemmälle nähdä joskus –     
nokittaa pahat pelurit?     

Mitä tuohon vastannetkin     
holtitta hevonen hirnuu.     

                   (13) Viisastelun väkipakko.

Pakko on kaikkien pelata     
yhtä päätä yksin säännöin.     
Muutoin on ulkona uralta     
tyhmäksikin tuomittuna.     
Näin sen väittää vanha kansa –     
varmemminkin nuoret nulkit.     

                   (14) Markkinatkin mainioina.

Oi, on meidän myönnettävä:     
kilpailu on kaikitenkin     
ihmiskunnalle iloksi –     
kun se pysyy kohtuudessa     
avoimena, armoisena.     

Lisää myönnän, älkää menkö!     
Markkinoiss' on riuska renki     
kun ei ryhdy keisariksi     
aivan yksin ylpeäksi     
itsekkääksi isännäksi –     
kunhan eivät vallan alla     
joudu pienet poljetuiksi     
kanavatkin kaapatuiksi     
tietotaidot teljetyiksi     
avaimet anastetuiksi     
suurten firmojen sovulla.     

                   (15) Lähtökohdan lämmitystä.

Täten on siis tähkäpäätkin     
närein lailla näillä mailla:     
suotavaa on oikein antaa     
painoa ajan menolle,     
kertautuville kuluille     
tuleville tuotoillekin     
nykyhetken nähtäville     
etäisyyden aavisteille.     

                   (16) Olematon olevainen.

Määrittele mik' on "oikein"!     
Kysyy järki: mit' on korko?     
Tuohan taikoo taivaanrannan     
jonne katse kauimmillaan     
yleensä voi entää, yltää.     

Taivaanrannan tuolla puolla     
satumaailman menninkäiset     
kääpiöt ja jättiläiset     
saavat itse itsestänsä     
huolta kantaa kaikkinensa.     

Jotain vaikka arvaisimme     
ei se kuulu huoleksemme.     
Ylipitkä aikaväli     
ei ole valttia puheessa     
päätännässä päällimmäisnä.     

"Realismin" rautasaksi     
leikkaa löysät lässytykset     
voivotukset, vuodatukset     
mutta myös tuomion totuudet.     

                   (17) Ratkieipas riskinotto.

Ei se pelaa, joka pelkää     
huutaa meille Hurja-Heikki.     

Ei näy tähtikartastoissa     
ainuttakaan myytävänä     
huomauttaa Tyhmä-Tyyne –     
perusteetta noin nimetty.     

                   (18) Arvailut ja aavistukset.

Vaikk' on meidän jälkeläiset     
– ihmisnaamat arvatenkin –     
tulevaisten tuntumassa     
satukansan keskuudessa     
heistä tuskin tietoisina     
uniamme uneksimme.     

Ripauksen viisautta     
kohtuutta ja oikeutta     
tarpeen myötä rohkeutta     
voisin silti ottaa vastaan     
jos on tarjolla todesti –     
oivallusta nähdä kauas     
sivuseikkojen lävitse     
aavistella olevaista     
vuositaseiden välitse.     

                   (19) Ajatusten aivopohja.

Eikä liene komeaa konetta     
helmitaulusta parempaa     
tänään vielä tuumailtukaan     
joka itse arvais' ottaa     
sellaistakin laskeakseen     
jot' ei ihminen osoita.     

Näin jos on, niin paikoillensa     
anna jäädä kurjan kallon     
aivoinensa, poimuinensa     
erehtyvin' aisteinensa.     
Joskus voit siunata sitäkin!     

                   (20) Samoajan saattosanat.

Unohduksen ullakolle     
älä änge aivan oitis     
mitä kuulet kerrottavan     
vaikka otsaasi rypistät.     
Takaraivon taipehissa     
säilö muutama murunen     
näkökohdista noloista     
varoittavista ja pahoista     
kuin myös kiusan kääntehistä     
huomioista harmikkaista.     

Turha silti tuijottaakaan     
pelkojen peräkamariin     
hätääntyä kaiken aikaa     
aristaa askelta jokaista.     

Viisaus valintojamme     
ehkä ohjaa onneksemme     
– jopa jälkipolvienkin –     
kun ei anneta itaran     
taskulaskimen tuhota     
tervettä tajua tyystin.     

Vaisto vahtikoon älyä     
äly tunnetta tukekoon     
uudestaan ja uudemmasti.     
Päättely sitä parempi     
mitä laajempi näkemä.     

Tuon kun huoletta hyväksyt     
luota sitten luojan kouraan     
historian hoivaukseen     
tieteen tiukkaan tuntemukseen     
ajatteluun, oivallukseen     
mihin mahdatkin paraiten.     

Vastuutasi väistämättä     
kanna kuormasta osasi     
teiden risteyksessäkin     
toimi tuntosi tavalla.     

Muuten murheitta elele     
hymyile ja rallattele     
anna auringon yletä.     

= = = = =     

Palaa alkuun.